Hei,

 

kiitos paimiolainen lukijani menneistä vuosista ja lukuisista asioista.

Olen muuttanut Lietoon, joten blogini suuntaa jatkossa myös Liedon asioihin osoitteessa: 

https://lietolainen.vuodatus.net/

Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat sinnekin!

-janne suominen-

Olen aina ollut avoimuuden kannattaja ja toimin mieluimmin itse faktoilla kuin mutu-tuntumalla tai toisen käden tietojen varassa. Niinpä kirjoitin aloitteen, jonka keväällä teimme KD:n valtuustoryhmän valtuustoaloitteena kaupunkimme laskutuksen julkistamisesta. Minusta kuntalaisilla on halutessaan oltava mahdollisuus paremmin tietää, mihin heidän rahojaan käytetään. Aloite löytyy täältä. 

Nyt näyttää, että tämä toive onnistui. Paimion kaupungin sivuilta löytyy Päätöksenteko-osion talousosasta ostolaskutus vuosilta 2013-2014 ja jatkoa on luvassa tulevaisuudessakin kaupunginhallituksen esityslistan mukaan. Tämä on hienoa ja nyt vain odotellaan että vaikkapa paikallinen aviisi tekee tuosta hieman tiivistettyä yhteenvetoa...

Laitan aloitteen juhlan kunniaksi myös tähän:

Valtuustoaloite kaupungin laskujen julkistamisesta

 

Paimion, kuten monen muunkin kokoisemme kaupungin päätöksentekoa leimaa sidonnaisuuksien määrä ja luottamustoimijoiden vähyys. Nämä ovat asioita, jotka helposti näyttäytyvät sisäänpäin kääntyneenä ja pienelle piirille kasaantuneena päätöksentekona. Kaikenlaisen avoimuuden lisääminen kaupunkilaisten suuntaan olisi mielestämme tärkeää. Tämä on ymmärtääksemme myös julkisella sektorilla lain lähtökohtainen tarkoitus. Avoimuus myös haastaa päättäjät ja virkamiehet suhtautumaan entistä tarmokkaammin asioiden hoitoon.

 

Helsingin kaupunki julkaisi marraskuussa omat ostolaskutuksensa tiedot vuosilta 2012 ja 2013. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on julkisuudessa arvellut avoimuuden tuovan myös säästöjä kaupungin kassaan, koska ostopäätösten tekijät tarkastelevat tarpeita kriittisemmin. Hän arvioi säästöhyödyksi jopa kaksi prosenttia vuositasolla.

 

Paimio voisi taas tulla pikkuisen paremmaksi seuraamalla tätä esimerkkiä. Myös mm. Turussa ja Espoossa on tehty asiasta valtuustoaloite.

 

ALOITE:

 

 

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä esittää, että Paimion kaupunki julkistaa ostolaskutuksensa Helsingin kaupungin mallin mukaisesti taannehtivasti vähintään vuodesta 2012 asti ja jatkossa sovittavan käytännön mukaan vähintään kerran kalenterivuodessa.

 

 

Paimiossa 12.2.2015

 

 

 

 

Janne Suominen                                                             Eeva Heurlin

 

Sain Jouni Lehtirannalta pyynnön tuoda kansallisena veteraanipäivänä kaupungin tervehdyksen Paimion Kansanopistolla pidettyyn juhlaan. Siitä kunniasta ei voinut kieltäytyä, vaikka ihmettelenkin miten arpa kohdalleni osui. Historia ja sotahistoria ovat olleet aina mieluisia minulle. Sotaveteraaneja olen saanut tuntea suvussa ja perhetutuissa monia ja arvostukseni heitä kohtaan on aina ollut todella suuri. Tilanne sinänsä jo on mykistävä ja puhujana olen mitä olen, mutta sanoinkin puheeni jälkeen jollekin kiittäjälle, että puheesta en osaa muuta sanoa, kuin että se tuli täydestä sydämestä. Kiitos että sain olla mukana.

Tällaista lausuin:

Arvoisat ja kunnioitetut sotaveteraanit, ja koko veteraani sukupolvi. Hyvä juhlayleisö.

Seitsemänkymmentäluvulla eräs pikkupoika kuunteli mielenkiinnolla ja suuresti ihmetellen sukunsa sotaveteraanien tarinan pätkiä rintamalta. Hieman vanhempana samainen lapsi vietti aikaa usein isänsä vanhemman, sodan käyneen veljen kanssa, kuunnellen hänen tarinoitaan panssarintorjuntajoukoista. Mieleen painui erityisesti vanhan miehen kasvojen kaihoisa katse, kun kyseinen veteraani muisteli ainoaa joukko-osastonsa sodan aikana saamaa kunnollista pst-tykkiä, johon ei kuitenkaan saatu sopivia ammuksia. Myöhemmin kun tämä, silloin jo nuori mies, oli astumassa varusmiespalvelukseen, muistutti eräs perhetuttu sotaveteraani hänelle oman varusmiespalveluksensa kestäneen yli viisi vuotta...

Tänään tuo seitsemänkymmentäluvun lapsi on saanut kunnian tervehtää teitä arvoisat veteraanit, Paimion kaupungin puolesta näin kansallisena veteraanipäivänä. Se on minulle suuri kunnia. Olen onnellinen siitä, että itselläni ja koko omalla sukupolvellani on ollut mahdollisuus tuntea veteraaneja henkilökohtaisesti. Vanhemmat, isovanhemmat tai muut vanhemmat sukulaiset ovat voineet kertoa meille niistä vaikeuksista ja niistä uhrauksista joita tämän maan ja kansan olemassaolo on vaatinut. Viikko sitten äänestimme vapaissa vaaleissa maallemme uuden edustajiston eduskuntaamme. Ilman veteraanisukupolven ponnisteluja se ei olisi mahdollista. Toivottavasti vasta valittu parlamenttimme huomioi harvenevat veteraanien rivit entistä paremmin. On tärkeää, ja suorastaan velvollisuutemme, että ikääntyvä veteraanisukupolvi saa arvoisensa kohtelun askelten jo lyhetessä. Sen me olemme teille velkaa. Kaveria ei jätetä vieläkään.

Olemme saaneet elää jo useita sodattomia vuosikymmeniä, onneksi. Samalla nykyinen varttuva sukupolvi on menettänyt kosketuksensa tähän osaan maamme historiaa. Sodasta on tehty viihdettä ja epätodellista leikkiä elokuvien ja erilaisten pelien kautta. Lastemme on nykyään yhä vaikeampi ymmärtää millaista elämä oikean sodan keskellä ja jaloissa on ollut. Sodasta ja sen aiheuttamista kärsimyksistä selviämisellä on keskeinen osa kansakuntamme identiteetin rakentajana. Siksi meidän valtiona, kaupunkina ja yksittäisinä kansalaisina on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää vaalia sotiemme veteraanien perintöä. Sekä kertoa myös lapsillemme siitä, millaisia uhrauksia ja urotekoja veteraanit ovat eteemme tehneet, niin rintamalla, kotirintamalla kuin myös sodan jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Tämä on tärkeää myös siksi, että tulevat sukupolvet ymmärtävät tehdä työtä sen eteen, että rauha maassamme ja maailmassa säilyy. Tämän vuoden veteraanipäivän tunnus on ”Tämä maa ei koskaan sortua saa – eläköön Suomi” Haluaisin lisätä rinnalle toisen tunnuksen: Tämä maa ei koskaan unohtaa saa – eläköön veteraanit!

Sota on jo vuosissa mitattuna melko kaukana Suomesta, mutta matkassa mitattuna sota on tälläkin hetkellä yllättävän lähellä. Ukrainan tilanne viimeisen vuoden ajalta, sekä yleinen geopolitiikka ovat hyvä muistutus meille siitä, ettei koskaan saa tuudittautua liialliseen hyväuskoisuuteen, puhuttaessa turvallisuuspolitiikasta. Turvataksemme itsenäisyytemme tulevaisuudessakin ja myös kunnioittaaksemme veteraanien aikoinaan tekemiä uhrauksia, tulee maamme turvallisuudesta ja koskemattomuudesta huolehtia vastaisuudessakin, tavalla tai toisella. Vaikka turvallisuuspoliittiset päätökset tehdäänkin eduskunnan ja valtioneuvoston tasolla, on tärkeää maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi tehdä työtä yhteenkuuluvuuden, välittämisen ja keskinäisen kunnioittamisen eteen myös kuntatasolla. Rakkaaksi ja välittäväksi koettu yhteiskunta ja isänmaa nostavat tervettä kansallista itsetuntoa. Sellaista maata haluamme tulevaisuudessakin puolustaa.

Arvoisat veteraanit. En osaa sanoa muuta kuin kiitos. Kiitos olemassaolostanne, kiitos uhrauksistanne. Kiitos mahdollisuudesta elää ja kasvattaa lapsiamme rauhallisessa ympäristössä. Kiitos vapaasta Suomesta. Haluan toivottaa teille runsasta Siunausta ja terveyttä tuleviksi vuosiksi. Sekä oikein hyvää veteraanipäivää.

Sille seitsemänkymmentäluvun lapselle olitte suuria sankareita. Tänään tuo lapsi on jo keski-ikäinen, mutta te, arvoisat veteraanit, olette yhä vaan suurempia sankareita. Sellaisia - aika velikultia.

Kunnioittaen,

Janne Suominen

Ylläolevalla otsikolla julkaistu mielipidekirjoitukseni Kunnallislehdessä 11.3.2014 alla:

Paimion Lämpökeskus tuntuu olevan virkamiehille ja luottamushenkilöille varsin hankala aihe. Kaikki keskustelu yhtiöstä yritetään vaientaa vähin äänin. Mitä tuossa laitoksessa on niin pyhää tai tärkeää? Onko toiminta jotenkin päivänvaloa kestämätöntä, vai miksi kunnalliset päätöksentekijät eivät saa yhtiöstä haluamaansa tietoa päätöksenteon ja keskustelujen pohjaksi? Tiedän, että on helppo vedota osakeyhtiölakiin, mutta kyseessä on kuitenkin kaupungin yksin omistama yhtiö jota koskevia päätöksiä valtuusto tekee.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä teki 14.11.2013 seuraavan valtuustoaloitteen asian selvittämiseksi:

”Esitämme kaupunginhallituksen selvitettäväksi Paimion lämpöyhtiön todellisen euromääräisen hyödyn kaupungille, arvioitavaksi lähivuosien riskitekijät ja investointitarpeet, sekä tehtäväksi tunnusteluja myynnistä mahdollisille kaupungin kannalta mielekkäille ostajille, olemassa olevan arvonmäärityksen pohjalta. Haluamme, että nämä tiedot ovat valtuutettujen käytössä ensi vuoden talousarvion laadintaohjeiden ilmestyessä."

Yhtiöstä on teetetty kaupunginhallituksen päätöksellä arvonmääritys viime keväänä. Arvonmäärityksen perusteella yhtiöstä tehty alihintainen ostotarjous on torjuttu. Sittemmin valtuuston päättämällä lainalla, yhtiö on investoinut uuden pellettikattilan.

Vastauksessaan aloitteeseemme kaupunginhallitus vetoaa edellä mainittuihin asioihin esittäen ne merkkinä ” pitkäjänteisestä ja kestävästä omistajapolitiikasta” ja edelleen katsoo ”että tätä omistajapoliittista linjaa ei ole aihetta muuttaa.”  En tiedä kenen päätös tämä Paimion linjaksi esitettävä pitkäjänteinen ja kestävä omistajapolitiikka on, muttei ainakaan valtuusto ole tehnyt linjauksia asiasta. Pellettikattilan lainaa olin itsekin myöntämässä, koska sillä on järkevää korvata kallista öljyä, kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään omistamisen linjapäätös. Mielikuvani on, että pienessä piirissä on jälleen kerran päätetty asiasta ja nyt yritetään keksiä asialle perusteluja. Valitettavasti ainakaan allekirjoittanut, ei tule enää hyväksymään minkäänlaista hämärää politiikan tekoa, enkä myöskään minkäänlaista vedättämistä. Vastaus aloitteeseemme loukkaa minusta jo demokratiaakin. Pyysimme lukuja ja tietoja näiden linjausten ja arvokeskustelujen pohjaksi, mutta saamme vastaukseksi ainoastaan vihjauksen siitä, että arvokeskustelut ovat jo käyty jossakin valtuuston ulkopuolella! Hallituksessa edustajamme vaati aloitteen uudelleen käsittelyä, mutta jäi yksin. Ovatko kaikki muut oikeasti selvillä Yhtiön asioista?

Tiedän että yhtiöstä on hyötyä. Kaupunki ostaa itse energiasta merkittävän osan. Lämpöä myydään myös teollisuudelle ja joillekin taloyhtiöille. Yhtiöstä luopumisesta keskusteltaessa pelkona on lähinnä ollut mahdollinen hinnan nousu. Hyväntekeväisyyttä yhtiö ei tee nytkään, vaan maksaa omistajalleen osinkoa, joka tosin menee lainan maksuun. Rahaa siirretään osittain vain omasta taskusta toiseen ja takaisin. Lainalla kaupunki osti yhtiöstä puolikkaan muutama vuosi sitten Fortumilta. Silloin yhtiön arvo oli n. 7 miljoonaa, nyt aiheesta liikkuu ainoastaan käytävä puheita, jopa moninkertaisia.

Onko lämmittäminen kaupungin keskeistä toimintaa? Paljon puhuttua ydintoimintaa? Tukeeko kaupunki kaikkien asukkaittensa lämmityslaskua? Entä kaikkien yritysten? Eikö tällaisen ”luonnollisen monopolin” hintoja säätele laki, samalla tavalla kuin esim. sähkönsiirrossa? Tietääkö kuntalaiset, että yhtiössä on rahoja kiinni enemmän kuin Paipissa, PaKKissa ja keilahallissa yhteensä? Onko kellekään tullut mieleen, että vaikka vain tuo 7 miljoonaa tuottaa säästötilillä kahden prosentin korolla 140000€ vuodessa ja nyt yhtiön nettotuotoksi on enimmillään huhuttu ”muutama kymppitonni”?

Kiistelemme pienistäkin investoinneista, tyrmäämme MAL-hankkeet ja pienennämme Paimio-lisää ja päättäjät puheenvuoroissaan haluavat ”kääntää kaikki kivet”. Miksi tätä kiveä ei haluta kääntää tarkasteltavaksi? Tuntuu että tutkivalle journalismille olisi tässä hyvä aihe…

Miksei myöskään riskejä haluta arvioida? Mitä tapahtuu mahdollisessa kuntaliitoksessa? Veikkaukseni on, että yhtiö sulautetaan johonkin suurempaan yhtiöön, eikä paimiolaiset hyödy siitä euroakaan. Miksei siis vaikka jokin eläkerahoitusyhtiö tai vastaava voisi tulla kyseeseen omistajana. Tällaiselle pienemmän, mutta varman tulon etsijälle monet olivat valmiit myymään kaupungintalon ja lukionkin.

Itse näkisin mielelläni yhtiöstä saatavat tulot investoitavan paimiolaisten hyväksi hankkeisiin, jotka jäävät alueelle, tapahtuu kuntakentässä sitten mitä tahansa. Vähimmäisvaatimus kuitenkin aloitteemmekin mukaan on lukujen ja toiminnan tuottojen/kulujen selvittäminen päätöksenteon pohjaksi.

Mitä hyötyä on lypsää lehmää, jos se juo oman maitonsa? – Aivan, lihoiksi vain.

Janne Suominen

KD:n valtuustoryhmän pj

Talousarviosta ja veroprosentista.

Elinvoimaisen kunnan tulot ja menot tulee olla tasapainossa. Palvelut tulee tietysti järjestää parhaan mahdollisen tavan mukaan olemassa olevilla resursseilla. Elinvoimaisen kunnan tulee olla houkutteleva kokonaisuus niin yksittäisten ihmisten, perheiden kuin yritystenkin kannalta katsottuna. Hallittu kasvu ja muuttovoittoisuus ovat ainoa tae jatkumosta. Miten tällaista "haluttavuutta" ylläpidetään? Yksinkertaisinta on olla naapurikuntia haluttavampi. Siksi meillä tulisi olla rohkeutta tehdä naapureista poikkeavia päätöksiä katsoen kauemmaksi. Toki seuraava vuosikin on selvittävä. 

Näistä lähtökohdista KD:n ryhmä teki oman kokonaisvaltaisen ehdotuksensa talousarviokeskustelun ympäriltä. Haluamme aina perustella ja esittää oikeita ratkaisuja, olemme todenneet että vaatimuksia on liian helppo esittää ja niitä ilman konkreettisia ratkaisuja esittävät Paimiossa liian moni muu ryhmä. Kukaan ei esitä ratkaisuja varsinaisiin ongelmiin. Vuosi vuoden jälkeen niitä halutaan vain siirtää ja samalla kasvattaa ensi vuoteen.

Pähkinänkuoressa:
-emme hyväksy tuloveron korotusta
-emme kannata lomautuksia
-emme halua kasvattaa velkamääräämme
-haluamme investoida mm. kouluihin, mutta myös ennaltaehkäiseviin terveydenhoidon ja sosiaalitoimen toimenpiteisiin
-haluamme säilyttää Paimio-lisän vähintään entisellä tasolla

Joku nokkela oli jo huomaavinaan mahdottomuutta yhtälössä. Tällaisenaan tämä olisikin mahdotonta. Haluamme nostaa keskusteluun Paimion tarpeen omistaa oma Lämpölaitosyhtiö.

Pääkohdistamme muutama sananen. 

Tuloveroamme on viime vuosina korotettu useasti. Kestävät ja rakenteelliset ratkaisut menojen hillitsemiseksi ovat jääneet vähiin. Emme hyväksy enää näin helppoa ratkaisua, vaan haluamme lopultakin kaikki käärimään hihansa, jotta löydetään pysyvämpiä ratkaisuja. Lisäksi näemme, että naapurikuntia rohkeammat verotusratkaisut toisivat jatkossa kuntaan enemmän hyvätuloisia tuomaan verokertymää. 

Lomautukset koemme hankaliksi monella tapaa. Kaikkia ei kuitenkaan voida lomauttaa tasapuolisesti. Kokemukset ovat huonoja, säästöt jäävät osin teoriittisiksi, sairauslomat lisääntyvät, työt kasaantuvat ja kaikkein tunnollisimmat kuormittuvat eniten yms. Siksi näemme että muut henkilöstö ratkaisut tulisi ottaa käyttöön. Talkoovapaat ja lomaraharatkaisut ovat mahdollisia, mutta näemme, että pysyvämmät ratkaisut henkilöstökuluissa tulisi saada aikaan. Hallinnosta, tukitoimista, kuntalaisiin välillisesti vaikuttavista palveluista yms tulisi löytää 2% vähennys nykyisestä henkilöstö kulujen kokonaistasosta. Ensisijaisesti eläköitymisen tai sisäisten siirtojen avulla, mutta YTneuvottelujen kautta viimeistään. Olemme nostaneet keskusteluun mahdollisuuden saada esim. puolen vuoden palkan, mikäli mahdollisesta vähennettävästä toimesta henkilö työllistää itsensä muualle. Eli ns. Kultainen kädenpuristus. 
Emme kuitenkaan tarkoita tai näe mahdollisuutta vähentää esim. Hoiva- tai opetustyöstä käsipaeja, mutta johto/päällikkötaso tulee käydä läpi kaikissa portaissa. 

Velkamäärämme on todettu monessa otteessa jo kriisikuntaa vähintäänkin hipovaksi. Emme halua ratkaista ongelmia lisävelalla. Ei kotitalouttakaan voi hoitaa siten, että velanmaksun käydessä mahdottomaksi rahojen loppumisen takia otetaan lisää velkaa.

Investoinneista näemme tärkeiksi koulut, välttämättömät korjaus kohteet, Soikan pinnoitteen sekä mainitsemani ennaltaehkäisevät toimenpiteet. Näemme tärkeiksi myös ns. Tammisillan kevyenliikenteen väylän ja Kaaritien kiertoliittymän, niiden aikataulutusta voidaan miettiä. 

Paimio-lisän uskomme olevan jopa säästöä tuottava ratkaisu ja olemme sitä aina kannattaneet ja myös valmiit sen laajentamiseen kolmevuotiaiksi asti. Lisäksi tämä on hyvä osittaisratkaisu päivähoito-ongelmaamme. 
Montaa pienempääkin asiaa (esim uimahallin kesätauon pituus?) tulee yhdessä miettiä. Tärkeintä on palvelujen tuotannossa etsiä kustannustehokkuutta, mutta ei laadun kustannuksella. On otettava näissä mallia lähialueen kuntien onnistuneista ratkaisuista. 

Lämpölaitoksesta luopumista perustelemme seuraavasti. Katsomme ensinnäkin, ettei lämmöntuotanto kuulu kunnan keskeisiin tehtäviin, toisin kuin esim. vesihuolto. Lisäksi meillä on lämpölaitosyhtiöstä niin paljon velkaa, että sen tuottamat osingot menevät lainojen hoitoon. Se mitä siitä oikeasti jää kassaan, on kunnan itsensä maksamaa ostamastaa lämmöstä. Lisäksi riski korkojen noususta on olemassa ja tiedämme että investointeja tulee tulevaisuudessakin. 

Laitoksesta on keväällä tehty arvonmääritys ja valmistuvan kattilaremontin jälkeen laitos saattaisi hyvinkin kiinnostaa jotakin matalan, mutta varman tuoton haluavaa sijoittajaa, kuten jotakin eläkerahastoa tms. Lisäksi Suomessa viranomainen huolehtii ettei tällaisen "monopolin" tuottoa voida nostaa kohtuuttomaksi vrt. sähkönsiirto. Kaupunki ei myöskään osallistu öljyllä tai sähköllä lämmittävän kaupunkilaisen kustannuksiin.

Laitoksen myynti vähentäisi kaupunkikonsernin velkaa ja vapauttaisi pääomaa investointeihin. Emme siis esitä myyntiä käyttötalouden ongelmien ratkaisuksi, vaan ryhmien yhteisellä sopimuksella korvamerkittäväksi alueelle jääviin investointeihin, jolloin velkamäärämme niistä ei kasva. Lisäksi mahdollisen kuntaliitoksen tullessa, investoinnit hyödyntäisivät edelleen paimiolaisia. Ainoastaan ensivuoden veronkorotusten verran n. 800000€ olisimme valmiit ottamaan veronkorotuksen tilalle, näin saamme vuoden aikaa laittaa lopultakin ongelmamme kuntoon ylläolevin toimenpitein. 

Olen iloinen siitä, että pystymme ainoana ryhmänä esittämään kokonaisvaltaisen ratkaisun ja uskallamme rohkeasti nostaa vaikeatkin asiat keskusteluihin. 

Janne Suominen