Olen aina luullut että kaupunginvaltuusto on päätäntävaltaa käyttävä elin. Tänään opin ettei näin ole. Valtuuston kokouksessa tuli ilmi, että kaupunginhallituksen ajatusta jostakin asiasta ei sovi muuttaa. Ei siis vaikka se myönnetäisiin huonommaksi kuin uusi esitys.  Sellaista on paimiolainen demokratia.

Kd:n ryhmämme yritti ensin neuvotteluteitä  ja sitten viime kädessä tekemällä muutosehdotuksen ensi vuoden talousarvioon seuraavaa: Kaupunginhallituksen momentilta olisi tullut mielestämme siirtää 21560€ työllistämismäärärahojen KOROTTAMISEEN varatusta rahasta koulutuslautakunnan käyttöön tuntikehyksen pitämiseksi nykyisellä tasolla. Tuo on summa joka ensi vuonna "säästetään" tuntikehystä supistamalla. Tarkennuksena vielä että työllistämisraha olisi edelleenkin KOROTTUNUT kaupunginjohtajan selvityksen mukaan noin 50%.

Kokoomus ymmärsi asian järkeväksi muutokseksi ja vihreätkin tyytyivät muuttamaan halunsa lisälainan otosta samaan tarkoitukseen esityksemme taakse. Keskusteluissa aiemmin kävi myös ilmi että keskustan riveistäkin löytyi aluksi ajatukselle kannatusta. Äänestyshetken koittaessa ryhmäkuri puri ja varsin Väyrysmäistä takinkääntöä ilmestyi kehiin. Ainoana perusteluna lojaalisuus hallituksen päätökselle ja aiemmille päätöksille. Eli valitaan kahdesta huonompi, koska paremmasta ajatuksesta on kuultu liian myöhään? Outoa. Samat ihmiset yrittävät lehdissä profiloitua pienten koululaisten pienen koulun puolustajiksi ja valtuustossa ihan vaan periaatteen vuoksi puukottavat samoja lapsia selkään. Mistäköhän niitä takkeja oikein tulee... Mutta kuten Saska Tuomasjukka on jo aiemmin todennut, niin asiallinen keskustelu onkin jo päättynyt.

Vasemmiston vastustuksen ymmärrän periaatteellisista näkökulmista paremmin.  Tosin joskus olisi syytä muistaa lapsia olevan myös niillä työläisillä. Tosin ei tainnut vasemmistosiipikään kokonaisuudessaan huomata, että työllisyysrahat olivat koko ajan KOROTTUMASSA.

Joten äänin 20 - 15 päätettiin riistää lapsia ihan vaan periaatteen vuoksi. Eli oltiin periaatteesta erimieltä kuin mitä periaatteessa oltiin. (Periaatteen puolella: sdp, keskusta, vasemmisto ja lehtonen. Lasten puolella kok, KD, Vihr) Tulen muistamaan tämän, -tietysti ihan vain periaatteesta.

-janne suominen-

Alla oma puheenvuoroni noin suurin piirtein:

ARVOISA PUHEENJOHTAJA,

HYVÄT  VALTUUTETUT  SEKÄ KUNTALAISET LEHTEREILLÄ.

Kuntatalous käy säästöliekillä. Olemme varmasti jokainen tässäkin valtuustossa joutuneet miettimään miten tuota liekkiä saataisiin palamaan vieläkin pienemmällä. Kuitenkin niin ettei se vallan sammuisi.  Jos poltettavaa tuohon liekkiin haettaisiin metsästä, olisi puut jo kaadettu, oksat karsittu ja kannot rouhittu pesään myös. Nyt kurkitaan vielä kivien alle, jos vaikka jotain palavaa löytyisi.

Pitkin vuotta on puhuttu että joudumme tekemään kipeitä päätöksiä. Alkuun oikein pelkäsin että mitäköhän ne oikein ovat. Nyt olen oppinut paimiota sen verran lisää että kipeä tarkoittaa ilmeisesti samaa kuin älytön. On annettu lisää rahaa Paippiin, on nostettu auraustaksoja urakoitsijoille, päätetty säästää 4000€ pitämällä uimahalli kiinni kaksi kuukautta jne jne. Tai tarkoittaisiko kipeä helppoa? Ei liene vaikeaa ollut myöskään päättää tässä taloudellisessa tilanteessa olla osallistumatta kulttuuripääkaupunki hankkeeseen tai  olla antamatta palkankorotusta toimialajohtajalle etc.

Oman ymmärrykseni mukaan oikeasti kipeä päätös saattaa tulla eteen kun kouluverkkoselvitys saa lopullisen muotonsa. Kipeä päätösehdotus tähän liittyen on edessämme myös tänään. Siis älytön. Tuntikehyksen supistamista on esitetty 60 ja 30 tunnin suuruisina. Yhtä kipeitä kumpikin. Emme voi missään tapauksessa sallia Paipin kokoista leikkausta tuntikehykseen, kun samalla työn alla on kouluverkkoselvitys joka toteutuessaan tulee suurentamaan luokkakokojamme ehkä ensimmäisiä luokkia lukuun ottamatta. Asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Jos luokkakoko kasvaa, tuntiresurssia tulisi olla enemmän, jotta esimerkiksi jakotuntien pitäminen mahdollistuisi entistä paremmin.

Opetuksessa ydinkysymys on aika joka opettajalla on oppilasta kohti käyttää. Jakotunneilla tätä harvinaista herkkua, opettajan aikaa, on saatavana hieman enemmän. Tällöin myös erityisoppilaat, syrjäänvetäytyvät oppilaat, hiljaiset oppilaat, oppilaat joilla on oppimisvaikeuksia tai vaikkapa vain ujot oppilaat saavat myös hieman enemmän opettajan aikaa. Juuri heihin tämä leikkaus kohdistuu kaikkein pahimmin. Siksi ihmettelen suuresti että asiaa on vähätelty jopa yksittäisten opettajien toimesta. Jos tämä olisi vähäpätöinen asia, niin mihin ihmeeseen sitä on viime vuodet tarvittu jopa 70% esitettyä enemmän.

Kehyksen leikkausta on perusteltu myös signaalina hallintokuntiin siitä, että säästötoimissa ollaan tosissaan. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että ellei odotettavissa oleva viiden miljoonan alijäämä riitä signaaliksi ottaa säästö toimet tosissaan, niin silloin pitäisi olla aivan muissa hommissa. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä että päätös leikata kehystä olisi todellakin signaali. Voimakas signaali tältä valtuustolta ainakin seuraavista asioista:

        ·         suuresta välinpitämättömyydestä pienimpiä koululaisia kohtaa

        ·         kyvyttömyydestä nähdä kokonaisuuksia

        ·         epätasa-arvon lisäämisestä opetusryhmien välillä

        ·         opettajien työn väheksymisestä

        ·         luokkakokojen kasvun huomioimatta jättämisestä

        ·         siitä ettei todellisia kuluvähennyksiä keksitä

        ·         puolustuskyvyttömien hyväksikäytöstä

        ·         siitä ettei noilla tuhannella koululaisella ole äänioikeutta seuraavissakaan vaaleissa

Pidän leikkausta itse myös tekijänä joka saattaa koko kouluverkkoselvityksen uuteen valoon. Ei ole mitenkään mahdollista supistaa tuntikehystä ja samalla aikaa ajaa päätöksiä jotka tulisivat kasvattamaan luokkakokoja. Ainakaan itse en suostu kaksinkertaiseen suoneniskuun joka kohdistuu pienimpiin koululaisiimme. Leikkaus iskee luonnollisesti myös opettajiin, tuskin tällaisen palkanalennuksen jälkeen tarvitsee puhua vapaaehtoisista talkoovapaista. Lisäksi tämä asettaa isojen luokkien opettajat myös suuren ja jatkuvan paineen alle. Tämä lisää riskiä sairauslomien tarpeesta. Olen kuullut vertailua luokkakokojen tiimoilta ”silloin kun mää olin koulussa” –tyyliin. Kuten Paimion nuorisoneuvoston puheenjohtaja Joona Uusitalo totesi; tässä salissa istuu paljon pälvikaljuja, vähintäänkin orastavia, joten on turha verrata 60,70 tai edes 80 luvun kouluja nykypäivään. Aika on yksinkertaisesti toinen. Opettajien keinot ja auktoriteetti ei riitä luokan hiljaisena pitämiseen väkipakolla. Ei ole enää nykypäivää iskeä karttakepillä sormille, nykypäivää on se että oppilas käy kiinni opettajaan. On tapahtunut Paimiossakin. Opettajat saattavat oikeasti olla todella kovilla.

Myös kaikki Paimion ala-koulujen vanhempainyhdistykset jakavat lausunnossaan huoleni tuntikehyksen supistamisen suhteen. Yksinkertaisesti sille ei löydy minkäänlaisia oikeita perusteluja. Jos tämä valtuusto tekee ehdotetun kaltaisen lyhyt näköisen päätöksen, sen tulee myös kantaa vastuunsa päätöksen pitkällekin vaikuttavista seurauksista.

Emmehän oikeasti halua olla lisäämässä esim. syrjäytymistä kouluissamme. Suomi on viime vuosina saanut traagisesti Kauhajoella ja Tuusulassa kokea mihin nuorena alkanut syrjäytyminen saattaa ääripäässään johtaa.  Paimiolainenkin nuoriso on jo syksyn mittaan muistuttanut meitä pahoinvoinnistaan kolmenkymmenen pössyttelijän voimin. On ihmeellistä että haluamme iskeä nyt juuri tämän yhteiskunnallisen kasvatuksen alkulähteelle. Vaikka kasvatus vastuun tulee aina pysyä kodeissa, on muistettava että kiireisessä maailmassa moni lapsi näkee opettajaansa enemmän kuin vanhempiaan. Ei sovi vähätellä sen ajan merkitystä joka opettajalla on antaa juuri tuolle lapselle.

Haluaisinkin kuulla miten Paimion kaupungissa kaupunginhallituksen ja kaupungin johdon toteaman mukaan käytössä oleva inhimillisten vaikutusten arviointi reagoi edellä mainittuihin seikkoihin? Arvioidaanko opettajien motivoituvan ja viihtyvän työssään paremmin, lasten syrjäytymisen vähentävän kiusaamista, oppimisvaikeuksien lisääntymisen parantavan oppimistuloksia? Jotain tällaista voisin odottaa koska kaikki asiat tuntuvat kulkevan jotensakin takaperoisesti täällä Paimiossa.

Mielestäni on suuri virhe esittää tuntikehyksen vähentämistä säästötoimenpiteenä ylipäätään. Teknisesti siitä saadaan säästöä, mutta toimenpiteestä mahdollisesti lisääntyvät erityisoppilas määrät, tukiopetustarve, opettajien sairauslomat tms seikat saattavat tulla paljon kalliimmiksi kuin nyt mahdollisesti saavutettava hyöty. Tämä on uhkapeliä suurella panoksella vailla oikeaa voiton mahdollisuutta.

Lisäksi pelkään että tällä keinotekoisella säästöllä saadaan viivan alle taas juuri sen verran, että isot kipeät asiat kuten henkilöstöresurssien arviointi vaikkapa hallinnossa ja teknisellä puolella tai kustannuslaskenta toimialoittain jää tekemättä. Tai kiinteistöt myymättä. Edesmenneen kenraali A.Ehnrootin sanoin joukkoja tulee johtaa edestä, vaikeinakin aikoina.

 Nostan hattua koulutuslautakunnan ja sen puheenjohtajan suuntaan aloitteellisuudesta ja asioiden viemisestä ennakkoluulottomasti eteenpäin, huolimatta siitä olenko kaikesta samaa mieltä. Lautakunta tarvii jatkossakin työrauhan kouluverkkoselvityksen loppuun saattamiseksi. Sitäkin taustaa vasten on tämä ilmeisesti vauhtisokeudesta syntynyt lapsus leikata tuntikehystä korjattava ja säilytettävä resurssit nykyisellä tasolla. En itse keksinyt mitään härskimpää säästökohdetta kuin pienimmät koululaiset, joten joudun lainaamaan edustaja Lehtosen aiempaa epäilyä siitä, että seuraavaksi varmasti pidennetään sänkyyn sidottujen vanhusten vaipanvaihtovälit kaksinkertaisiksi. Ihmisoikeuksia loukkaavana se voisi olla vielä härskimpää.

 

Herra puheenjohtaja; Näin Joulun kynnyksellä haluan kysyä käärimmekö nyt pukin konttiin risuja lapsille karsitun tuntikehyksen muodossa? Mikään pleikkari tai muu kova paketti ei nykyinenkään taso ole, mutta ehkä sentään turvallisen lämpöiset villasukat.