Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat ja lehteriyleisö

En ole omassa elämässäni ollut ikinä erityisen hyvä taloudenpidossa ja uskon että tässä salissa on monia minua parempia numeronpyörittäjiä. Joten en lähde edes yrittämään tehdä näistä luvuista sen syvempää analyysiä. Sen sijaa haluan sanoa muutaman sanan näiden lukujen rinnalla ja niiden innoittamana.

Jos oikein mertarantamaisesti positiivisilla laseilla tarkastelee lukuja, voi ehkäpä nähdä pienen valonpilkahduksen, kenties aavistuksen siitä että taloutemme jyrkin lasku tai ainakin vapaapudotus olisi hieman hidastunut. Toivottavasti tämä olisi merkkinä suunnan kääntymisestä.

Toivominen ei kuitenkaan riitä. Virheet on pitkälti tehty menneinä hyvinä vuosina, mutta niiden murehtiminen ei auta. Nyt on aika suunnata katse tiukasti eteenpäin. Ei saa antaa todellisuuden hämärtyä. Olemme tehneet monta pientä vippaskonstia, juustohöyläystä yms lähinnä kosmeettisia toimia joilla lukuja on paikkailtu. Hyvä tässä vaiheessa niin, toivottavasti positiiviset tulokset luovat henkeä taisteluun talouden lopulliseksi tasapainottamiseksi ja vakauttamiseksi.

Olen aina ollut myös huono säästämään. Ehkä siksi että ei ole ollut säästettävää, eivätkä nämä kokouspalkkiot ole tilannetta juuri muuttaneet. Olen kuitenkin oppinut yhden ihmisen tuloilla perhettämme elättäessä sovittamaan menojamme pieniin tuloihin. Edustaja Lahti totesi kerran turhaksi puhua säästämisestä kun ei ole rahaa, olen täsmälleen samaa mieltä. Voimme vain sovittaa menomme paremmin taloudellisiin raameihimme ja saada toiminnallamme aikaan säästöä. Sitäpaitsi pelkällä säästämisellä ei voi pelastaa mitään.

Tulevaisuuteen pitää katsoa rohkeasti riittävän pitkälle. Jos karsimme kulujamme liian lyhytnäköisellä perspektiivillä on loppu tulemana usein huomattavasti kalliimpi vaihtoehto, kuten ryhmätoverini Jalonen jo huostaanottojen kohdalla totesi. Yhtenäesimerkkinä voipi olla myös jo mainittu Paimio-lisä, jota toimiala johtaja vielä viime kesäkuun valtuustoseminaarissa esitti yhtenä säästöjä tuovana leikkauskohteena. Nyt virallisempikin ymmärrys on jo huomannut sen tuomat kymmenien tuhansien säästöt.

Myöskään ennaltaehkäisevien toimien tuomia pidemmän aikavälin säästöjä ei tule aliarvioida. Esim. lasten, nuorten ja perheiden tukeminen maksaa itsensä korkojen kera takaisin ihmisten voidessa paremmin.

Tarvitaan päättäväisyyttä, rohkeita ratkaisuja ja ennen kaikkea innovatiivisuutta ja tahtoa ajatella asioita uudella tavalla. Lomautukset ovat esimerkki traditionaalisesta päätöksestä, kun tilanne on päästetty niin pahaksi ettei muuta voida. Pelkona tässä muutoshalukkuuden väheneminen ja varsinaisten tekojen siirtyminen taas eteenpäin. Olisi ollut pidemän päälle parempi aloittaa välittömästi radikaalimpi toimintojemme, toimintatapojemme, palveluntarjontamme ym tarkastelu, uudelleen organisointi ja ennenkaikkea resurssien sopeuttaminen sellaiselle tasolle jonka taloutemme kestää. Sellaisiksi etteivät menomme ylitä tulojamme. Lomautukset syövät lisäksi ihmisten työmotivaatiota ja vähentävät  täten edelleen  työn tuottavuutta sekä lisäävät varmasti myös sairauspoissaoloja.Lisäksi jo aiemmin tehdyt huonot päätökset, kuten koulujen tuntiresurssin leikkaaminen tai jo pidetyt talkoovapaat asettavat työntekijät eriarvoisiin asemiin.

Nyt ei tarvita pelkästään poliittisten päättäjien ulostuloja. Näkisin että vastuu on pitkälti myös johtotehtävissä olevilla. Olisi arvioitava omaa toimialaa kriittisesti ja ilman esin kaupunginhallituksen painostusta tai prosentti tavoitteita, etsiä mahdollisia tapoja toimia tai tuottaa edullisemmin. Toiminnan tehostaminenhan ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa väen vähentämistä. Se voi olla myös olemassa olevien resurssien käyttämistä tehokaammin tuottaaksemme vaikkapa jotain sellaista joka aiemmin on ostettu. Toimialajohtajilla on haastava työ myös motivoida joukkojaan. Se ei varmasti ole helppoa, mutta ainakaan negatiivinen henki ja ainainen resurssipulan toitotus ei ole omiaan parantamaan alaisten työhaluja eikä siten kanna hedelmää. Johtamistahan ei kai koskaan ole helpoksi sanottukaan. Kaipaisin hieman jämäkämpää otetta johtamiseen ja taloudenpitoon. Joskohta en sentään mitään "Isä Aurinkoisen" Pohjois-Korealaista meininkiä, jossa kaupunginjohtaja alkaa päättämään myös PaiHan edustusjoukkueen kokoonpanosta.

Paimion Toivo-puolue totesi Ville Valkosen puheenvuorossa toivovansa parempia aikoja, me KDssä suorastaan uskomme parempiin aikoihin. Tähän kun Demarit vielä lisäävät rakkautta niin eiköhän hyvää seuraa.

Eli käydään töihin jotta tämä "Vireä sinkku" myös pysyisi sellaisena. Pelkona on että muutoin olemme ennenpitkää sellainen kärttyisä vanhapiika tai peräkammarinpoika, joka joutuu ottamaan kumppanikseen sen ensimmäisen vastaantulijan joka meidät joko säälistä tai kenties hyväksikäyttötarkoituksessa rinnalleen ottaa.

Kiitos ja hyvää kesää kaikille.

-janne suominen

Ylläoleva on valtuustopuheeni 17.6.2010 Talousarvion toteutumisen yhteydessä käydyssä keskustelussa.