En ole koskaan oikein ymmärtänyt SDP:läistä jänkä politiikkaa. Tämän päivän valtuuston kokouksessa kuunteluoppilaana istumisen jälkeen ymmärrän taas vähemmän. Luetellaan asioita joita ei saa tehdä, mutta harvoin tarjotaan tilalle mitään muuta. Ei ainakaan kustannusvaikutuksiltaan vastaavaa.  Ymmärrän kyllä monta asiaa joita Demarit pitävät tärkeinä, niin pidän minäkin. Tämän iltainen kokous sai kuitenkin farssin piirteitä kinattaessa talouden elvyttämissuunnitelman sanamuodoista. Kyseessä on kuitenkin vasta suunnitelma liitteeksi valtiolle toimitettavaan harkinnanvaraisen avustuksen hakemukseen. Teoriassa on mahdollista ettei yksikään suunnitelman toimenpide toteudu, koska sellaiseen tämä päätös ei sido ketään. Toki varmasti toteutuu, koska korvaavaa on vaikea keksiä tilalle. Mutta säästökohteet tullaan kyllä käymään erillisinä tapauksina lävitse.  Vaikka kaupunginjohtaja alusti asian ja monessakin ryhmäpuheenvuorossa tämä tuotiin ilmi, niin Demareiden riveissä asian taisi ymmärtää vain pari läsnäolijaa. Sääliksi käy ryhmäjohtajaa jonka yli tuntuu kävelevän yksi ja toinen toveri. Ja se toinen ymmärtänyt tuntui istuvan takarivissä. Ryhmäkuri tai jonkinlainen mafia on kuitenkin niin voimakas, että äänestyksissä äänestetään jopa omia puheita vastaan. Näin kuulijana koin tilanteet.

Preitilän päiväkoti oli yksi iso kysymys. Korostan että sen lakkauttamisesta tässä kokouksessa ei päätetty suuntaan tai toiseen. Elleivät demarit sitten eriskummallisella toiminnallaan vaikeuttaneet sen jatkoa, koska asia saa nyt periaatteellisia piirteitä.  Minäkään en tällä tietämyksellä kannata yksityisenhoidon tuella toimivaa mallia. Enkä tule kannattamaan, ainakaan ennen kuin maalaisjärjelläkin ymmärtää sen säästävän kaupunkilaisten rahoja. Nyt on pelko että jono kunnalliseen hoitoon vain kasvaisi ja kulut sen mukana. (Tai tulisi jono, nyt sitä kait ei ole.)

Lomautuksiin on mentävä viimeistään sitten kun ei ole rahaa maksaa palkkoja. Tämän vuoksi ei sitäkään voi kokonaan jättää huomioimatta. Lapset, sairaat ja vanhukset pitäisi jättää säästöjen ulkopuolelle oli monen yhteinen näkemys. Niin minunkin. Kaikki kunnan työntekijät eivät voi millään kuulua edellä mainittuihin. Äärikeinona lomautukset ovat olemassa, kaikilla aloilla.

Lautakuntien tulevaa panosta korostettiin. Esimerkki ajalta jolloin kaivettiin kolmen prosentin säästöä hallintokunnittain. Ehdotin säästöä teknisessä lautakunnassa otettavaksi päällystyksiin osoitetusta investointi rahasta. Ei kelvannut koska olisi mennyt ”yhteiseen pottiin” eikä siihen kolmen prosentin kasaan saamiseen. Nyt sillä esim. 60 tuhannella maksettaisiin vaikkapa palkkaa lomauttamisen sijaan. Ehkäpä tässä onkin nyt uuden ajattelun suunta. Jospa yritettäisiinkin säästää siihen yhteiseen pottiin, josta kulumme, myös palkat, maksetaan. Lautakuntien tulisi myös muistaa roolinsa ohjata hallintokuntansa toimintaa,eikä niin että hallintokunnan johto ohjaa lautakunnan päätöksiä. Lautakunnat eivät voi olla pelkästään jeesjees-toimikuntia, eivät varsinkaan näin huonoina aikoina.

Omia ajatuksiani talouden kohentamiseksi kirjoittelin aiemmin, eikä tämä päivä tuonut niihin muutoksia. Lähinnä huvittuneena seurasin tätä kissa ja hiiri leikkiä valtuustossa. Pisteenä iin päällä demarien keskinäinen nokittelu. Ryhmäjohtaja yritti löytää sovun ryhmien välisessä neuvottelussa, valitettavasti auktoriteetti oli ryhmässä aivan jossain muualla.

Oman ryhmämme lisäksi älykkäintä tekstiä tuli keskustan ja vihreiden suunnalta. (vieroksun Kallion Jarkon kiihkoa) Voi kyllä olla että Saska on niin taitava esiintyjä jotta saa huonommatkin ideat kuulostamaan jollakin tapaa järkeviltä.

Ei muuta kuin odottelemaan budjetti keskusteluja, silloin se vasta lysti alkaa ja taitaa puheiden fonttikoko kasvaa, sen voi jo tänään aistia.

-janne suominen-