Kuten aiemmin pelkäsin, on lopetusuhan alla olevista kouluista käytävä polemiikki jättänyt jalkoihinsa keskustelun tuntikehyksestä. Härkänen on jäänyt kärpäsen jyräämäksi. Ei sillä etteikö esim. Nummenpään kohtalo olisi sinällään synkkä, mutta se koskettaa kuitenkin kipeästi vain 36 oppilasta. Tuntiresursseista karsiminen koskettaa kaikkia 1165 oppilasta, kipeimmin suuria luokkia näiden joutuessa luopumaan jakotunneistaan.

 Aiemmasta 60 viikkotunnista luopumisen sijaan on esitetty kompromissina 30-40 tuntia karsittavaksi. Minusta tämäkään ei ole hyväksyttävää. Ehkä sen kanssa pystyisi elämään mikäli käytettävissä olevat jakotunnit pystyttäisiin kohdentamaan ja painottamaan suurille luokille, joille nämä jakotunnit ovat aivan oleellinen "elinehto". Oikeudenmukaisuuden nimissä tulisi kuitenkin pyrkiä mahdollisimman tasakokoisiin luokkiin.

 En ymmärrä myöskään Jokelan kaksisarjaistamisen rinnalla suunnitelmaa yhdistää koulusta kaksi luokkaa mammuttikokoiseksi luokaksi. Eikö olisi loogisempaa esim tutkia onko Vistalla mahdollisesti halukkaita Oinilalaisia täydentämään Jokelan "liian pieni" kolmosluokka normaali kokoiseksi neljänneksi luokaksi ensi lukukaudeksi. Kaksisarjaistaminen ei voi oikeasti tarkoittaa yksisarjaistamista mammuttiluokiksi?

 Tuntikehykseen koskeminen vaikuttaa ikävällä tavalla jokaiseen oppilaaseen vähentäen sitä aikaa joka opettajalla on lasta kohden käytettävissään. Se vaikuttaa myös opettajiin suoranaisena palkan alennuksena? Onko se myöskään kannustavaa tai motivoivaa? Samaan hengenvetoon on kuitenkin kirjattu ennallaan pysyvät edut esim. siirtyville rehtoreille, vaikka heidän vastuunsa vähenee? Olenkohan ymmärtänyt jotain väärin, toisille taataan enemmän ja toisille taataan vähemmän? Ei kai se niin voi mennä. Lisäys 2.12: Ilmeisesti kaupunginjohtajan sekä sosiaalijohtajan mielestä rahaa kyllä on reippaasti!

 Kun lisätään vielä mahdollisesti tulevat opettajien lomautukset tai talkoovapaat, niin eikö myös opettajilta vaadita hieman liikaa. Samaan aikaan ryhmäkoot kasvavat?

 Edelleen olen sitä mieltä että tuntikehystä supistamalla ei saada aikaa oikeaa säästöä. Siirretään kuluja korkoineen vähän eteenpäin. Toistan: lisääntyvä tukiopetustarve, lisääntyvät erityisoppilasmäärät, lisääntyvät opettajien sairaslomat yms tuovat sellaiset lisäkulut että "säästö" menetetään moneen kertaan. Onko kukaan laskenut mitä maksaa loppuun poltetun opettajan sairastuminen?

 Yritetäänhän vielä löytää oikeaa kulujen karsintaa ja parempia rakenteellisia ratkaisuja, eikä tartuta tähän helpoimpaan vaihtoehtoon? Koska opettajat ovat jokatapauksessa myös kärsimässä, niin esim. lomautukset vaikkapa hiihtoloman aikaan olisi jo parempi vaihtoehto. Tasapuolinen kärsimys kaikille, mutta ei koskisi lapsia.

WANTED: HYVIÄ IDEOITA KULUJEN KARSINTAAN ja TALOUDEN TASAPAINOTTAMISEEN

-janne suominen-