Politiikka on valitettavan usein vastakkainasettelua. Kärjistettynä tämä tulee esiin kun kaivetaan säästöjä kissojen ja koirien kanssa joka kiven ja kannon alta. Olen aiemmin ottanut voimakkaasti kantaa tuntikehyksen säilyttämisen puolesta. En edelleenkään itse pidä tuntikehyksen supistamista edes oikeasti säästöä tuovana ratkaisuna. Ryhmäpalaverissamme tänään esitin ajatuksen "säästää" pitämällä työllistämisrahat nykyisellä tasolla korottamisen (loppu puolella listaa) sijaan.

Näin vapautuva raha voitaisiin käyttää tuntikehyksen säilyttämiseen nykyisellä tasolla. Mitä todennäköisimmin uudistuva kouluverkkomme tulee kasvattamaan luokkakokoja, joten olisi lyhytnäköistä ellei jopa sokeaa politiikkaa vähentää tuntiresurssia aikana jolloin sen tarve itseasiassa kasvaa. Toisaalta niin tärkeä kuin työllistämisraha onkin, en usko työttömyyden kasvun iskevän vielä ensi budjettikaudella todella pahasti. Kun iskee, niin toivotaan että jokin muu olisi silloin paremmin.

Omassa ajatusmaailmassani lapset ajavat tässä aikuisten ohi. Suomen sosiaaliturva ei kuitenkaan ole maailman mittakaavassa kaikkein heikoimmasta päästä.

Ryhmämme otti asian vakavaan harkintaan ennen torstain valtuustoa. Lisäksi olemme yhä myös sitä mieltä että säästöjä voi puristaa lisää muualtakin. Esim. teknisentoimen käyttämät konsulttipalvelut herättivät kysymyksiä.

Tuntikehyksen supistamista on perusteltu myös signaalina hallintokuntiin siitä että säästämisessä ollaan "tosissaan". Lienemme kuitenkin kaikki yhtämieltä siitä, että ellei viiden miljoonan tuleva alijäämä riitä signaaliksi asian vakavuudesta, on syytä kysyä ovatko kaikki johtopalleilla istuvat tehtäviensä tasalla.

Nähtäväksi jää löytyykö muista ryhmittymistä ymmärrystä tuntikehyksen tarpeellisuudelle. Tulkaahan joukolla torstaina kuulemaan valtuustoa. Varmaa on ainakin että puhetta riittää monestakin tärkeästä asiasta.

-janne suominen-